"Jos vähääkään välität minusta, niin vastaa. Jos tarvitset apua, niin soita. Minä en ole tuomarisi, vaan äitisi ja varmasti sinun puolellasi. Viimeiseenkin huutoosi minä vastaan."
Nyt minä vastaan hänen muistikirjansa pitkiin jäähyväisiin, jotka sain hänen kuolemansa jälkeen.
Kirjeitä kuolleelle ❤
Seuraavin sanoin alkaa hänen viimeinen muistikirjansa, jonka runoihin minä vastaan, kun häntä ei enää ole.
"On olemassa kansilehtiä joille ei pidä kirjoittaa.
Kultaan lyöty rukousten kirja, poika piirtää kuunvalossa. Hän on kuunvalo. Nainen kulki tästä junalla ohi hetki sitten.
Toiset ihmiset seisovat muiden jaloilla, tekevät ne kipeiksi, sitä valituksen määrää.
Kuolemakin kävi kylässä, joskaan sillä ei ollut tällä kertaa mitään asiaa.
Typerys, resurssien haaskausta."
Ensin he hylkäävät, jättävät heitteille ja tappavat.
Vasta sitten kysyvät: Kuka sinä olet?
Raivostumisen voi näyttää myös kalpenemalla.
Unet ja varjot maalataan samalla aineella.
Olen oppinut itkemään kuivin kyynelin.
☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti