maanantai 16. syyskuuta 2019

Kirjeitä kuolleelle ❤


4.

"Toisten lasten kasvun merkit toisten ihmisten talon seinässä.

Vedet jäässä viikkoja, järki samaa matkaa.

Eikä jätkä saa stonkkaa yläkertaan eikä paskaämpäriä alas. 

Ulos ja lenkille.

Huh hei ja Cabanaa pottu."

Onko ihmisen pakko kaivaa oma hautansa suu täynnä etanoita.

Onko jossain tuntematon  maa, jossa vallitsee rehellisyys, kauneus ja pohjaton hyvyys?

Onko jossain pensas, jonka marjoja syömällä, voisi saada rauhan?

Jos haluat unohtaa, sitä  varmemmin muistat ja mennyt valtaa mielesi kokonaan.

Vain avaruuden ääretömyydessä, missä alkeishiukkaset tanssivat, voisit olla täysin alaston ja tyhjä.

Ihmisen onni on pieni kuin neulan kärjellä seisova enkeli.

Jokainen voitto synnyttää vihaa. 

Pitää rakastaa etäältä ja unohtaa omistamisen ylpeys.
    
Jokainen mahdollisuus onneen pitää käyttää eikä ketä tahansa saa päästää tutkimaan omaa sydäntään.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti