Anteeksi

Minä olen pääsemättömissä.

Olen kiinni elämässä ja kuolemassa.

Mukanamme raahaamme kaikkea, mitä pakenemme loppuun asti - katkeraan loppuun asti.

Sinun sairautesi on

siirtynyt

kaikkeen: ääniin, kuviin, esineisiin, kaikkeen.

Rimpuilu ikuisessa ikävässä vie voimat.

Vahvuus kuluttaa ne.

Ei ole mitään menetettävää.

Olet mukana kaikessa. Kaikki muistuttaa sinusta.

Pyydän anteeksi.

Pyydän anteeksi kaikkea.

Pyydän anteeksi.

Pyydän anteeksi kaikkea.

"Hirveä kiire leikata vaatteet kappaleiksi. Tupa täynnä väkeä. Rähisevät ja vittuilevat. Paitsi Natalia. Hän pyynnöstä ojentaa kultaan lyödyn kirjan.

Pääsiäinen.

Kärsimysnäytelmä.

Oma sairaus on siinä.

Paikalla.

Syyllisyys omasta olemassaolosta."

☆ Kaija Olin-Arvola

☆ Iiro Arvola

Kipua!!!!! Apua!!!!!

"Meistähän ei tietysti voinut olettaa tavallisten stereotypioiden valossa sitä todellista luontoa

Satunnaisotokset eivät toki antaneet yhdessäkään yhteydessä kattavaa kuvaa.

Seuraavaksi pitää miettiä ketkä kuvan yrittävät muodostaa. Ovatko nämä ryhmät toisistaan tietoisia ja jos niin minkä takia?

Kipu on ennakkoluulo, siihen sisältyy aina tietty oikeutus. On mahdollista kiertää kipua ja jollain sopivalla tavalla, siten voidaan luopua ennakkoluuloista ja odotuksista."

Lapsi on pakko saada, että sen voi menettää.

Uni on harjoitusta kuolemaan.

Hän ehti elää yhden elämän ennen kuin peili imaisi hänet sisäänsä.

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Pois!

"Suuri pudotus ja sen kestäessä liike lakkaa.

    Hyvin suhteellista.

Pitää välttää turhia tk-käyntejä.

Resurssikysymys.

Tappamiseen ei juuri vaadita.

Synnyttämiseen sitä enemmän."

Olen väsynyt ja yksinäinen.

Mitä näkisin, jos en tietäisi, mitä näen?

Tahtoisin astua sisälle maisemaan.

Kun lähden kotoa ikävöin enemmän, vaikka tiedän, etten koskaan enää näe sinun tulevan, kun katson pihalle keittiön ikkunasta ja olen sytyttänyt kynttilät.

Ensin meri on meri. Sen jälkeen jonkin vertauskuva. Sitten taas meri.

Merellä lokit huutavat: Iirooo, Iiirooo, Iirooooo...

Pakenemista ei voita mikään. 

Se on voitoista suurin. 

Se on suurin nautinto.

Voi salkoruusu! Pois. Pois.

Lähtijä lähtee.

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Nyt keppiä!

Nyt keppiä saatana, kun ei mikään näytä muu auttavan. Keppiä! Keppiä! Keppiä niin että kintut soi ja niin että tuntuu. Nyt ei keppiä säästetä.

Keppi on hyvä lääke. Sitä pitää nyt pussinuudelikeiton lisäksi tarjota kaikille kansanedustajille, ministereille, virkamiehille ja muille päättäjille ja edunvalvojille.

Miltä tuntuu? Joko riittää? Perkele.

Kuka lie tuon järkyttävän keppi-allegorian keksinyt, mutta ei ole koskaan päässyt sen käyttäjiä sivistys hipaisemaankaan.

Nyt käy yli valtakunnan itku ja poru, kun ei eläkeläisille ollut antaa sitä median lupaamaa kuuluisaa "vappusatasta", josta ei tullut edes tuluskukkaroa. VAIKKA aseisiin ja tappamiseen on pistää miljardeja. Perkele.

Ja tätäkään ei saisi muka sanoa. Kun se on asettumista porvarien puolelle. Helvetti soikoon.

Että vain keppi kelpaa. Takaisin orjuuteen toverit ja harakat. Keppiä myös teille.

Minusta näille kaikille piiskureille pitäisi tarjota hölskykeittoa.

Ettäkö mitä se on?

Otetaan lihavaa rottaa hännästä kiinni ja ravistellaan niin kauan, että se hölskyy. Sitten työnnetään pilli (huom olkipilli) perseeseen ja imetään.

Maukas gurmee-ateria kaikkille köyhien ihmisten kepittäjille.

VITUTUSTA

Minä olen seissyt mahdottoman edessä ja tiedän, mikä maailma on.

Äidin pieni Iirulainen,

hiirulainen hippulivarvas

oma armas.

Äidin pieni Iiruliini,

pikkuliini, eppuliini.

Äidin pieni heppuliini,

peppuliini, pikkuliini,

Iiruliini, hiiruliini, pikkuliini

Iiruliini.

Pieni tila. Tupa täynnä kirkasta, keltaista valoa.

Sininen ikkunaruutu lattialla.

Edessä säkkipimeä.

Minä mietin: Onko kaikki kotona.

Maa kutsuu.

Pään yllä avautuva äärettömyys.

Eppuli, heppuli,

Isinpoika, äidinpoika, hummapoika, kultapoika.

Rakas.

Voi, voi pikkuista Iirulaista,

hiirulaista, pikkaraista.

Äiti opetti hänet kiroamaan.

"Kirosanojen sanotaan lievittävän tuskaa. Idiotismi. Perse. Vitun heeellllllvvv
HEEHEHHEEHEE~~~~~~>>>
HYEENA NAURAA KUUTAMOSSA.
IHAN VITUN KYPSÄ. VITTUUNTUNUT. PERSEHELVETTI.
SAATANA.
SIITÄKÄÄN MITÄÄN KÄTEEN JÄÄ. VOI OLLA ETTÄ KUOLEMA LOPULTA
VIE HENGEN.
PERKELE.
PERKELE.
PERKELE.

KOLMASTI KIROTTU. LOPPU."

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Kaaos, kylmyys, entropia

Itsemurha on lopullinen itsesuojelukeino.

Viimeinen. 

Kun kaikki polut on kuljettu ja edessä on umpikuja, josta ei eteenpäin pääse. 

Silloin on pakko turvautua siihen vihoviimeiseen mahdollisuuteen.

Pois inhosta.

Pois itkusta.

Pois avuttomuudesta.

Pois tuskasta.

Pois ahdistuksesta.

Pois pelosta.

Pois kauhusta.

Pois kaikesta.

Poissa autius, outous ja tyhjyys.

Voimattomuus ei synny hetkessä.

Voimattomuus on pitkä prosessi:

"Aamusta toiseen ei kahvia keitetä. Vesi ei virtaa, tuuli viimaisena jäähdyttää sielua ja lattiaa. Mittari väittää lämpöä ruumiini muuta ja tärisee. Pysähtyneisyys asettaa aloilleen, neuvoo jälleen maate menemään.

Suljettu järjestelmä vailla ulkopuolista energiaa, elon merkit huokuvat entropiaa.

Valvottu yö toisensa jälkeen kaaosta kasvattaa, joka sitä hallitsevaa neroa odottaa. Kuudelta valkenee ja annan jälleen periksi."

   Iiron Jatulintarha 23.5.2018

☆ Kuvat Iiro Arvola.

☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Iiro Arvola

HUUTOA

En jaksa enää.

Tahtoisin mennä syvälle metsään ja huutaa niin kuin orpo äitini joskus huusi.

HUUTAA!
HUUTAA!
HUUTAA!

HUUTAA!

HUUTAA!

Niin kuin kuollut poikani kirjoitti:

        "HUUTOA, HUUTOA
KOITA NUKKUA

HUUTOA HUUTOA

KOITA NUKKUA

PARKU PÄÄSEE SAATANA

HUUTOA HUUTOA

PÄÄSSÄ ON VANKILA

SE ON SUN

SIELLÄ ON HUUTOA, HUUTOA

MELLAKKA KAPINA

SATA SAATANAN VARTIJAA

PAMPPUA PAMPPUA

MURTUNEITA SOLISLUITA

VITULLISTA KIPUA

KOITA NUKKUA

HUUTOA

HUUTOA

HUUTOA

HUUTOA"

Kylmä aamutuuli silittää otsaani avoimesta ikkunasta. 

Siinä hän on. 

Luciano Pavarotti laulaa punaisesta merestä, toivosta ja rakkaudesta.

Omat kyyneleni herättävät minut painajaiseen.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Klupiini

Lopettakaa vihapuhe!

Lupiini on maanparannuskasvi. Se tuottaa maahan typpeä ja möyhentää sitä.

Kun lupiini on työnsä tehnyt, se antaa tilaa koiranputkelle.

Lupiini on ilo silmälle. Se on kaunis ja komea.

Niittyjen katoaminen teiden varsilta johtuu väärin ajoitetusta leikkaamisesta.

Tielaitos sanoo tätä resurssikysymykseksi.

Kurttulehtiruusu ei ole ongelma. Se on mitä parhain hyötykasvi.

Sen marjoista saa herkullista ruusunmarjasosetta. Kukan lehdet ovat hyviä sokeroituina. Niistä voi tehdä myös marmeladia ja käyttää vaikka kylpyvedessä.

Ongelma on hiekkarantojen puutteellinen hoito.

Siihen pitäisi saada tarpeeksi resursseja.

Kuka on määrännyt, mitä ihmiset saavat puutarhoissaan kasvattaa.

Eikö tällainen komentelu ole jo totalitarismia.

Keneltä ukaasi on tullut? Ja mikä on sanktio.

Minä olisin paljon enemmän huolissani Suomen metsien raiskaamisesta.

EU:tuella kasvatetut riistapellot voisi muuttaa niityiksi. Lampaat osaavat tämän homman.

Sitä ihmettelen myös mistä syntyy se kiihko leikata nurmikot heti, kun voikukka ilmaantuu. Myöskään valkoapiloiden ei anneta kukkia.

Kummatkin toisivat hyötyä höttiäisille, joiden häviäminen huolestuttaa monia enemmän kuin kukkien katoaminen.


☆ Kaija Olin-Arvola

Stromboli

Olen ollut Strombolissa viikon. Öisin kipinät lensivät taivaalle ja vuori murisi kuin suuri eläin.

Oli täysikuu.

Hitaitten aaltojen äänet muistan, koirien haukunnan ja aamuisin kiekuvat kukot.

Kun tulin saareen vastassa oli paikallinen opas, laiha pitkä mies, jonka kaulassa roikkui köydessä puinen seinäkello.

Yövyin kaislikon suojaan piilotetussa teltassa, mikä oli kiellettyä. Joitakin salamatkustajia oli kalastajien taloraunioissa pitkin rantaa.

Kiipeämisen vuoren huipulle pysäytti oliivipuusta polulle pudonnut pitkä ja paksu musta käärme, johon en halunnut lähemmin tutustua.

Missään koskaan en ole syönyt niin montaa eri lajia kalaa, joista jokaisella oli ihan oma makunsa. Mitään muuta lautasella ei ollut. Vain kalaa.

Ravintolaa piti perhe, jonka pienet lapsetkin siivosivat pöytiä. Herätin itse pahennusta sättimällä isäntää, joka veti pientä poikaa ympäri korvia.

Onneksi mies ei kutsunut carabiniereja. Se olisi ollut lähtö saarelta.

Kevyt, huokoinen, musta kivi oli niin kuumaa, ettei sille voinut paljain jaloin astua. Vesi lämmintä ja kirkasta.

Yhtenä päivänä satoi vähän, mikä on erittäin harvinaista, mutta minä olenkin sateentekijä.

☆ Kaija Olin-Arvola

Lähtö

"Treffit Morrisonin kanssa haudalla.

Synneistä vapaat
heittelevät kiviä.

Minä perseestä. Selvä.

Vituttaa

Saatana. Kääpiöt. Idiootit. Perse.

IHAN VITUN KYPSÄ JA VALMIS. HELVETTI."

Olit tallissa.

Tuuli teki lähtöä laitumella. Se oli kohottanut päänsä ja kääntänyt korvansa eteen.

Hevonen on pakoeläin.

Sireenit kukivat. Valkoiset sireenit. Lemmikit kiven juurella muistuttivat: Vergissmeinnicht.

Päivä oli kääntymässä jo iltaan. Harmaa, leuto loppukevään päivä.

Olit pukeutunut puhtaaseen punamustaan ruutpaitaasi monissa pyykeissä pestyyn, mustiin housuihin, parhaisiisi.

Vaalean tukkasi olit värjännyt mustaksi kuin juhlaan.

Päässäsi lakki. Lipalla pirikiikarit.

Liina kaulassa.

Vieressäsi punainen bensakanisteri. Kassissa tulentekotarpeet. Sytyt lattialla.

Chiliä. Polttavaa.

Horjahdit. Jäi tuli tekemättä. Jäi toinen jalkasi laatikon päälle.

Liina kiristyi.

Olit päässyt perille.

Saappaat jalassa.
Tietysti.
Saappaat jalassa.

Olit lähtenyt portista, joka on aina auki.


☆ Kaija Olin-Arvola ja Iiro Arvola

☆ Kuvat Iiro Arvola

Vapaudesta

Ehkä hän tunsi ylpeyttä poistuessaan voittajana.

Oliko hän iloinen saadessaan jättää kaiken tuskan, kärsimyksen ja pahan?

Hänen viime hetkensä. Sitä minä mietin päivittäin. 

Mikä oli hänen viimeinen ajatuksensa? Sitä en saa koskaan tietää.

Kasvot olivat levolliset kuin nukkuvan lapsen, kun hänet löydettiin.

Elämä on vain vierailu toisesta todellisuudesta, ikuisesta kaikkeudesta.

Kuolema antaa meille kaiken.

Vain harva ymmärtää, että me olemme matkalla kaiken aikaa.

Orjuus ajaa vallankumoukseen, ei unelma eikä utopia.

Valta haluaa tulevaisuuden olevan nykyisyyden loputonta toistoa.

Inuksuk näytti tien sinne, minne hän oli mennyt.

On niin yksinäistä ja surullista, ettei erota enää torstaita sunnuntaista.

Ikävä on. Se pysyy.

Tuulesta

Parempi, että poika pilaa nuoruutensa kuin että hän ei sitä koskaan olisi elänyt.

Nuoret miehet tekevät kaikkensa ollakseen onnettomia.

Nykyhetkelle pitää olla vaihtoehto. Lintu, siipi ja hiekalle jäänyt sulka.

Vähän kaikkea.

Historiallisina eläiminä olemme jatkuvassa tulemisen tilassa ja tuulessa.

Historia ja menneisyys ovat kohtalomme niin kuin kuolema.

Nykyhetki on aina osa toteutumatonta unelmaa.

"Joskus lapset kuolevat ennen vanhempiaan."

☆ Kaija Olin-Arvola

Venäjällä vankien keskuudessa lävistetty sydän -tatuointi merkitsee äidin tappamista.

Oikea ja väärä

Raja oikean ja väärän välillä on häilyvä.

Syyt ja seuraukset.
Tarkoitukset ja tulokset.
Kaikki yhdessä. Käsitä.

Murha on rikos. Onko?
Miksi tuhansia tappaneita palkitaan kulkuein ja kunniamerkein.

Älä tapa. Selvä. Ymmärretty. Vai onko?

Itsemurha on itsekäs teko. Vai onko?

Kun se vapauttaa helvetin tulesta, onko itsekäs se, joka tahtoo pois, vaiko se, joka oman tuskansa tähden tuomitsee lopullisen ja peruuttamattoman teon?

Itsemurha kriminalisoitiin orjuuden myötä. Orja oli herransa omaisuutta. Teko kostettiin läheisille.

Itsemurhan tehnyt ei kirkkomaahan kelvannut.

Onko oikein pienen vähemmistön diktatuuri suurta enemmistöä vastaan. 

Entä suuren enemmistön vallankumous pienen vähemmistön vallasta syöksemiseksi.

Tahto oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oikea ja väärä ovat edelleen olemassa, vaikka raja kaikin tavoin halutaan hävittää, jotta etuoikeutetut saisivat pitää oikeutensa eli vääryytensä.

Oikeudenmukaisuus on ja se pysyy, sanoivatpa teologit mitä tahansa.

Voit asettaa itsesi minun edelleni ja väittää, että minun parastasi vain ajattelet, kun syöt sokerileivokseni.

Niin se käy.

☆ Kaija Olin-Arvola