Itsemurha on lopullinen itsesuojelukeino.
Viimeinen.
Kun kaikki polut on kuljettu ja edessä on umpikuja, josta ei eteenpäin pääse.
Silloin on pakko turvautua siihen vihoviimeiseen mahdollisuuteen.
Pois inhosta.
Pois itkusta.
Pois avuttomuudesta.
Pois tuskasta.
Pois ahdistuksesta.
Pois pelosta.
Pois kauhusta.
Pois kaikesta.
Poissa autius, outous ja tyhjyys.
Poissa autius, outous ja tyhjyys.
Voimattomuus ei synny hetkessä.
Voimattomuus on pitkä prosessi:
"Aamusta toiseen ei kahvia keitetä. Vesi ei virtaa, tuuli viimaisena jäähdyttää sielua ja lattiaa. Mittari väittää lämpöä ruumiini muuta ja tärisee. Pysähtyneisyys asettaa aloilleen, neuvoo jälleen maate menemään.
Suljettu järjestelmä vailla ulkopuolista energiaa, elon merkit huokuvat entropiaa.
Valvottu yö toisensa jälkeen kaaosta kasvattaa, joka sitä hallitsevaa neroa odottaa. Kuudelta valkenee ja annan jälleen periksi."
Iiron Jatulintarha 23.5.2018
☆ Kuvat Iiro Arvola.
☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Iiro Arvola
Iiron Jatulintarha 23.5.2018
☆ Kuvat Iiro Arvola.
☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Iiro Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti