HUUTOA

En jaksa enää.

Tahtoisin mennä syvälle metsään ja huutaa niin kuin orpo äitini joskus huusi.

HUUTAA!
HUUTAA!
HUUTAA!

HUUTAA!

HUUTAA!

Niin kuin kuollut poikani kirjoitti:

        "HUUTOA, HUUTOA
KOITA NUKKUA

HUUTOA HUUTOA

KOITA NUKKUA

PARKU PÄÄSEE SAATANA

HUUTOA HUUTOA

PÄÄSSÄ ON VANKILA

SE ON SUN

SIELLÄ ON HUUTOA, HUUTOA

MELLAKKA KAPINA

SATA SAATANAN VARTIJAA

PAMPPUA PAMPPUA

MURTUNEITA SOLISLUITA

VITULLISTA KIPUA

KOITA NUKKUA

HUUTOA

HUUTOA

HUUTOA

HUUTOA"

Kylmä aamutuuli silittää otsaani avoimesta ikkunasta. 

Siinä hän on. 

Luciano Pavarotti laulaa punaisesta merestä, toivosta ja rakkaudesta.

Omat kyyneleni herättävät minut painajaiseen.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola