maanantai 8. heinäkuuta 2019

VITUTUSTA


Minä olen seissyt mahdottoman edessä ja tiedän, mikä maailma on.

Äidin pieni Iirulainen,
hiirulainen hippulivarvas
oma armas.
Äidin pieni Iiruliini,
pikkuliini, eppuliini.
Äidin pieni heppuliini,
peppuliini, pikkuliini,
Iiruliini, hiiruliini, pikkuliini
Iiruliini.


Pieni tila. Tupa täynnä kirkasta, keltaista valoa.

Sininen ikkunaruutu lattialla.

Edessä säkkipimeä.

Minä mietin: Onko kaikki kotona.

Maa kutsuu.

Pään yllä avautuva äärettömyys.

Eppuli, heppuli,
Isinpoika, äidinpoika, hummapoika, kultapoika.

Rakas.

Voi, voi pikkuista Iirulaista,
hiirulaista, pikkaraista.


Äiti opetti hänet kiroamaan.

"Kirosanojen sanotaan lievittävän tuskaa. Idiotismi. Perse. Vitun heeellllllvvv
HEEHEHHEEHEE~~~~~~>>>
HYEENA NAURAA KUUTAMOSSA.
IHAN VITUN KYPSÄ. VITTUUNTUNUT. PERSEHELVETTI.
SAATANA.
SIITÄKÄÄN MITÄÄN KÄTEEN JÄÄ. VOI OLLA ETTÄ KUOLEMA LOPULTA
VIE HENGEN.
PERKELE.
PERKELE.
PERKELE.
KOLMASTI KIROTTU. LOPPU."


☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti