Tammikuu 1983
"Kuolema ei meitä liikuta: kun me olemme olemassa, ei ole sitä, kun se on olemassa, ei ole meitä."
Epikuros
2.1.1983
Vuosi alkoi vetisenä. (Aattona koppa kaljaa.)
Lämpöä +3 astetta.
Lampaat eivät ole alkaneet poikia.
Eilen alkoivat Pirpana ja Peppeli vasta tosissaan seurustella. Eli karitsoita tiedossa vielä toukokuun lopullakin.
Eilen oltiiin Karjalohjalla. Immoset alkoivat ihastella suurlähettiläs Vanamon poikaa, lentokapteenia ja hänen vaimoaan, kuuden lapsen kotiäitiä. On niin tasapainoinen pari kuulemma.
Vaan jos tässä maailmantilanteessa säilyttää hermonsa ja tasapainonsa, täytyy olla joko hullu tai uskovainen tai hyötyä tästä järjestelmästä niin paljon, ettei ole rahahuolia, on rahaa ja varallisuutta ja että lisäksi on itsellä ollut turvattu ja hyvä, huoleton lapsuus tai sitten osaa vain hemmetin hyvin teeskennellä, esittää ja pitää pokkaa ulospäin, elleivät sitten arvion tekijät ole erehtyneet tai täysin sokeita.
Ja tänäkin vuonna olen huolissani eläimistä. Viime yönä näin sellaisen unen, että ruokin ja ruokin eläimiä. Minulla oli vieläpä sikoja ja ne söivät valkoisia jauhoja. Ja kanat karkasivat, kun etsin niitä kiinni ja panin tarhan luukusta sisään, ne nokkivat ja nokkivat ja olivat liian tietoisen vastahakoisia.
Yhtkkiä olin Leningradissa ja etsin kirjoja Iirolle ja Pekan Mikolle, muuta sitten kauppa osoittautuikin kirjastoksi.
Minun piti myös tuoda elukoille vettä. Joukko poikia yritti auttaa. Yhden päälle kaadoin vahingossa vettä. Onneksi kaveri ei suuttunut, vaikka aluksi näytti siltä.
Sitten menin vaatekauppaan etsimään Iirolle tuliaisia, mutta ei ollut mitään sopivia pojan vaatteita siellä, ei housuja eikä takkeja.
Harmittelin sitä, etten ehtinyt lelukauppaan. Soitin kotiin, etten kerennyt tulla puoli kolmen junassa, koska en halunnut niin pian kotiin. Tulisin vasta kolmen junassa, joka myös kulki hitaammin.
Kotona oltiin vihaisia ja aloin pelätä, että myöhstyn kaikista junista. Kiirettä piti ja siihen heräsin.
Iiro huuteli sängyssä: "Anna pulli. Anna pulli."
3.1.1983, maanantai.
Lampaat eivät aiokaan poikia.
Yksinäiset päivät alkoivat.
Vähän pakastaa. Aamulla oli kaunista, kun kuu paistoi. Melkein keväistä.
Kävin Mailan luona kahvilla. Pitäisi soittaa Hellelle.
On jotenkin niin olemattoman saamaton olo; sellainen pitäisi - pitäisi - olo.
Pitäisi kirjoittaa se Karkkilan Seudun juttukin valmiiksi ja panna kuntoon maatalouden kirjanpito ja laittaa ruokaa ja sitä ja tätä.
Mutta silmiä niin kirvelee ja päätä painaa. Iiro soittaa huuliharppua ja touhuaa, mutta ei anna olla rauhassa, jos vaikka yrittäisi lukea.
Nyt kiipeää hellalle ja alkaa etsiä jotain vehjettä, jolla voisi kuoria omenaa, jota ei kuitenkaan aio syödä. Kunhan leikkii.
Aurinko on tänään jo vähän paistellut, mutta taivaalla on silti synkähköjä pilviä ja sään perusilme on alakuloinen.
Mailan kanssa naurettiin, että jos minä voitan arpajaisissa 50 000, niin lähdetään pariksi viikoksi huvittelemaan. Tullaan kotiin hatut vinossa kassit kilisten ja sanotaan, miten helvetissä täällä näin sekaista on, paskaämpärikin tyhjentämättä.
Anja on käynyt lääkärissä ja rytmihäiriöitä aiheuttavan anemian lisäksi on suolistosta löydetty jotain utoa.
Niin paljon on ollut viime aikoinaa surua ja sairautta, että ajatus kaiken turhuudesta vaivaa lähes lakkaamatta.
Öisin olen ahdistunut, kun herään.
Järvisen Jussin sepustuksen sain luettua tänään. Jos uskaltaisi voisi hyvin väittää, että koko juttu on pelkkää huijausta, mutta ei voi, kun kaikelle yrittää etsiä edes jonkin mielen. Uskoa järjen olemassaoloon järjettömässäkin.
4.1.1983 tiistai
Karkkilan Seudun juttua tehdessä huomasin taas kerran, miten hyvä ohje on: Kill yours Lieblings; alkukappale pois, loppukappale pois ja hyvä tulee.
Meidän pieni poikamme on oppinut huijaamaan. Tänään hän laittoi kamarin oven kiinni ja kysyin, miksi, oli vastaus: "Ettei lämpyset mene harakoille." Sitten levysoittimen kimppuun. Näin. Mitenkähän kauan tätä kestää. Illalla Iiro riehui kymmeneen ja aamulla ollaan pahantuulisena ylhäällä jo seitsemältä.
Hikmet väitti tuntevansa yksinäisyyden kaikki lajit. Niin minäkin. Sen lisäksi tunnen vielä ahdistuksen kaikki lajit ja masennuksen monissa eri muodoissa. Pahin ahdistuksista on se, joka vaeltaa vatsassa ja kuristaa kurkkua. Kyyneliin asti se ei yllä, mutta kädet se saa vapisemaan ja samat väristykset aaltoilevat kaikkialla, jopa ympärillä.
Varjot tummenevat ja kaikki äänet tekevät melkein kipeää.
Itkettäisi, itkettäisi, mutta tuskin jaksaa edes huutaa.
Yksin tahtoisi olla, edes vähän aikaa rauhassa ja omissa oloissa, vaikka nukkua.
Unto-kissa on taas kadonnut. Näinkö pian se sai meistä tarpeekseen.
Levysoitin on kunnossa ja nyt pitää kuunnella Pikku Marian eläinlauluja uudelleen ja uudelleen.
Nyt yritän kirjoittaa joka päivä mahdollisimman paljon, sillä totta on myös se, että jos pitää pitkiä pausseja, sujuu kaikki aluksi pitkään vain vaivoin ja kankeasti.
Luin aamulla Henrik Tikkasen Toscanalaista hymyä. Se mies osaa kirjoittaa ja piirtää kuvia; osaa käyttää kynää.
"Ritarien tilalla ovat nyt terroristiryhmät, ja heidän väkivallantekonsa ovat yhtä epäritarillisia kuin ritarien ja yhtä mielettömiä."
"Jimmy Carter ei loskaan panisi veljeään Billyä sähkötuoliin. Enintään hän voisi Harry Trumanin lailla paiskauttaa muutaman atomipommin niiden niskaan, jotka ovat kohdelleet hänen veljeään epäinhimillisesti."
"Tämän hetken hallitsijat yrittävät kaikin voimin antaa sen vaikutelman, että he ovat aivan tavallisia ihmisiä, mikä on täysin tarpeetonta."
6.1.1983
Eilen Iiron Panduli synnytti yhden karitsan. Pieni se on, mutta pirteä. Annoin sille nimeksi Ilona.
Tietoisku: Tiesittekö, että tupakansavu on vaarallista.
8.1.1983 lauantai
Kun tietää mitä tahtoo ja toimii sen mukaan, ei tarvitse itkeä.
12.1.1983 keskiviikko
Eilen Musta-Panda synnytti kaksi karitsaa Karin ja Kaisan.
Heluna yllätti ja teki kolmoset: Teepeen, Munnin ja Mannin. Teepee on musta ja kaunis. Heluna synnytti hitaasti ja minä ennätin jo tunnustelemaan. Toivottavasti ei tule mitään tulehdusta, kun työntää kätensä lampaan kohtuun. On kuin työntäisi kätensä avaruuteen.
Joka ei pidä eläimistä ja vihaa vanhuksia tuskin pitää lapsista, vaikka niin väittää.
Rusko synnytti tänään Nellan ja Nekrun, molemmat mustia.
Kuulin tänään ensimmäistä kertaa taas talitiaisen laulavan, mutta vain tit-tyy, tit-tyy.
17.1.1983 maanantai
On satanut lunta, mutta vielä on lämmintä. Valkoinen kukko sairastui ja kuoli.
Tämään Helle siirrettiin Nurmijärven sairaalaan.
Eilen käytiin katsomassa Neukkutaiteen näyttelyä Helsingissä.
Eilen illalla kävivät Havusillan Onni ja hänen vaimonsa kylässä yllättäen.
Minulla oli kova hammassärky.
21.1.1983 perjantai
Kemppinen varastanut minun juttuni omiin nimiinsä.
Pudotin kirjoituskoneen.
Ajoin auton ojaan. Ja sitä myöten on kaikki päin helvettiä.
Iiro yritti tänään ensimmäisen kerran hiihtää. Tehtiin yhdessä lumiukko. Kun saatiin se valmiiksi hän huusi: "Mä en haluu tota. Mä en haluu tota." Ja se piti rikkoa.
Viime yönä pakkanen kipusi lähelle kahtakymmentä, mutta nyt on taas nollilla. Aika paljon on satanut lunta. Mutta vähän aikaa taivas melkein selkeni, kävi kova tuuli ja oli kuin olisi ollut kevättä ilmassa.
"Kuvitella miten valtava edistysaskel otettaisiinkaan yhdellä kertaa, jos ihmisten välillä vallitsisi ehdoton totuudellisuus! Miten nopeasti maapallostamme tulisikaan paratiisi!"
Auguste Rodin.
"Paratiisi, jonka junat ovat sivuuttaneet on luomisen lähde. Siitä voi tulla kannustin koko eliniäksi. Sinun on itse rakennettava maailmasi, missä voit hengittää ja olla vapaa."
Runoissa kukkii omenapuu, Marianne Ahrne
23.1.1983 sunnuntai
Pantiin Peppeli karsinaan.
Aurinko paistaa ja pakkasta on viisi astetta.
Eniten vituttaa tällä hetkellä varkaat, epärehelliset kierot ihmiset ja ne, jotka ei ota kantaa. Olemalla ottamatta kantaa luikuroidaan tekopyhän naamion takana ja pannaan muut tappelemaan ja hoitamaan asiat.
25.1.1983 tiistai
Iiro on tehnyt lauluja. Tänä aamuna: "Soli kettu. Soli kettu, joka maisteli viiliä." Ja siinä oli nuottikin.
Joulun alla syntyi tällainen:
"Joulupuu on rakennettu, mistä tulee hiiri."
Muuten kaikki laulutkin alkavat jo mennä ihan oikealla nuotilla.
Muutenkin Iiro on oikein viisas, hellä ja mukava poika; jakelee haleja ja pusuja ja anteeksipyyntöjä ja hyviä oivalluksia. On joskus vähän kuriton, mutta siihenkin on aina omat syynsä.
Jo ennen joulua Iiro kysyi: "Äiti kuule, mistä minä olen tullut."
Varsin suuret ja vakavat asiat vaivaavat pientä miestä ja mieltä. Minulla vain tahtoo olla liian kiire ja liian paljon hommia.
Helmikuu 1983
1.2.1983
Nyt tulivat pakkaset, lähes 20 astetta. Tuntuu niin kovin kylmältä, kun ei ole tottunut.
Kari ajoi huomaamattaan töihin lähtiessä keskiviikkona Misun yli ja minä vein sen Sumperin papalle lopetettavaksi, kun en itse kyennyt.
Munista tuli viime kuussa 2640 markkaa. Jää siitä jotain käteen.
Lauantaina tuli Reima ja ajettiin oljet kotiin. Osa niistä oli vain ehtinyt pilaantua. Sääli. Muutenkin on ollut kaikenlaista harmia. Toivoa sopii, että onni taas vihdoin kääntyisi.
2.2.1983
Pakkaset vain jatkuvat. Kylmä on. Miten käy kanojen. Kirjoitin tänään sen ompelukonejutun. Iiro nukkuu. Kissa nukkuu ja minuakin nukuttaa.
Kummallista on se, miten ne jutut sitten aina lopulta syntyvät, vaikka alku ottaakin koville.
4.2.1983
Ja pakkaset jatkuvat. Aamuisin on ollut 20 astetta.
Eilen jäin autolla kiinni navetan eteen ja kaivoin sitä ylös kaksi ja puoli tuntia.
"Jos joku kohoopi heistä, sen he iskevät iäksi,
riemuitsevat rinnassansa:
ollut meitä ei parempi."
Eino Leino
Minä näin puun, kaikkia
muita suuremman,
täynnä kultaisia
käpyjä;
minä näin suuren kirkon
ovet avoinna
ja jokainen kirkosta tulija
oli kalpea ja voimakas
ja valmis kuolemaan,
minä näin naisen joka
hymyillen, kasvot maalattuina
heitti arpaa onnestaan
ja näin miten hän hävisi.
Piiri on vedetty kaiken tuon ympärille
eikä sen ylitse astu kukaan.
Edith Södergran
7.2.1983 maanantai
Ja pakkaset jatkuvat, liki 20 öisin.
Iiron uusi laulu oikein nuotissa:
"Pieni harakka
asui lämpöisessä talossa.
Se oli pieni harakka."
Kysymykseen, kuinka vanha sinä olet, Iiro vastasi "pienivuotias".
Yhdelle kukalle kirjassa hän antoi nimen Vihtorinkukka.
Tuhka on Iirolle tulimultaa.
9-10.2.1983 keskiviikko ja torstai
"Ja jos alistuu siihen, mitä vihaa ja halveksii, niin sitä muuttuu itsekin samanlaiseksi kuin se mitä halveksii...
Ainoa, mitä lapset pitää opettaa pelkäämään on omatunto. Se pelko on rohkeaa pelkoa, jos niin voi sanoa. Kun lapset kasvavat aikuisiksi ja elämä opettaa heille pelkurimaisia pelkoja, niin he törmäävät siihen rohkeaan pelkoon kuin kiveen ja perääntyvät"
Nikanor Sergejevitš
Jevtušenko
Marjamaat
14.2.1983 maanantai
On kaunista ja aurinkoista. Pakkasta vähän toistakymmentä astetta.
Una poiki eilen. Kaksi pientä tuli, Hilu ja Vilu kylmille pahnoille.
Uusi kuu on syntynyt, voisi alkaa jotain istutella. Jotain tekisi mieli taas.
Aika vain kuluu niin kauhean nopeasti, eikä millään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi.
Täysin hullua on sitten vielä se, että odottaa tulevaa aikaa, kesää. Jotenkin tämä talvi on ollut vain kovin raskas jaksaa. Lumi ja kylmä väsyttävät kaiken muun lisäksi. Johtuneeko suurimmaksi osaksi lampaiden poikimisesta pahimpana
mahdollisena ajankohtana vai mistä. En tiedä.
No joka tapauksessa ensi viikolla alkaa Karin talviloma.
15.2.1983
"Tosin munat olivat todella suurenmoisia - maalaismaisen kookkaita - ja - mikä tärkeintä - eivät lainkaan epäilyttävän valkoisia kuin juuri hautomosta tulleita, vaan niihin oli tarttunut olkia ja kananlantaa."
Jevtušenko, Marjamaat
Ilma harmaantunut. Toivottavasti lämpenee.
"Viksulla on pierunuolu", sanoi Iiro. ( Pahalta haiseva kieli.)
16.2.1983 keskiviikko
Minun lapsuuteni oli kuin myöhäiskesän pitkien varjojen ahdistama iltapäivä. Tai niin kuin sydänkesän liian kuuma ja tukahduttava keskipäivä. Tai niin kuin maaliskuun kylmä sumuinen iltapäivä tai talven harmaa pakkaspäivä kuin leuto sumuinen syysilta tuulinen ja sateinen.
Ilma on vieläkin kirkas. Pakkasta kuusi astetta. Mutta taas on luvattu kylmenevää ja tuuli on kovin raaka.
Luulen että lapsuudestani minulle on jäänyt mieleen vain yksi ainoa kasteinen kesäaamu, kun aurinko nousi kirkkaalle taivaalle ja linnut lauloivat ja kukat tuoksuivat ja heinäsirkat soittivat eikä kukaan ollut vihainen eikä mitään tarvinnut pelätä.
Paljon vaikeampaa kuin tapahtumien kuvaaminen on kuvata tapahtumattomuutta, sitä kun mitään ei tapahdu. Se kuitenkin on tärkeintä, ratkaisevinta.
Surun siirtäminen paperille on yhtä vaikeaa kuin varjon vangitseminen.
17.2.1983 torstai
"Isi on töissä. Mää pirän äitist huoleesti", sanoi Iiro.
Saman Iiro kirjoitti vetämällä vihkoon pitkän pystysuoran viivan.
Vain pari astetta pakkasta. Mennään kerhoon.
21.2.1983
I
Kananmunajuttu Jevtušenko. Erilaiset munat ja kanojen kasvattaminen. Kananhoitokirjasta suhtautuminen kanoihin ennen.
II
Luonto.
Alkuun lammasjuttu. Nälkä. 10 myyttiä nälästä.
Maaheimon lehmä synnytti kolme karitsaa ja sitten pirulainen puski yhden kuoliaaksi. Semmoista se. Kylmää ja kirkasta aina vain.
III
Maamies ja työmies.
IV
Luonnolliset ja epäluonnolliset asiat sekä lasten kasvatus.
Maaliskuu 1983
1.3.1983 tiistai
Taas on ollut kylmää. Tänään vielä aamulla 23 astetta. Hui saatana. Tulisi kevät. Karin talvilomakin meni taas yhtä nopeasti kuin aina ennenkin plus, että Ismo ja Maire olivat meillä kolme päivää.
Erinomaisen hyvä ihminen ei ole erinomaisen hyvä, jollei hänen taustaltaan löydy "kurjia".
3.3.1983 torstai
Vieläkin vain on öisin kylmää. Päivisin on kyllä lämpimämpää, mutta ei yllä plussan puolelle asti.
Lampaatkaan eivät ole enää karitsoineet. On ollut jo melkein kahden viikon tauko. Joka aamu jännittää, onko yöllä sattunut mitään. Onneksi ei.
Toivottavasti karitsoivat loputkin pian, toivottavasti päivällä.
Aamulla, kun Kari lähti töihin, minä jo säikähdin, että on taas tullut reissu minkkitarhalle, kun hän ajoi auton navetalle. Haki
onneksi vain vasaran. En tiedä, mihin sitä tarvinnee.
Kohta olisi taas lähdettävä ruokkimaan elukat, mutta Iiro nukahti uudelleen, eikä ihme, sillä tänään herätys tuli jo viideltä. Oli unessa ollut paha viiva taivaalla.
Talliin minulla ei ole enää asiaa kuin kepakon kanssa, sillä vihainen kukko on tosissaan päättänyt selvitä minusta.
Jatkuvasti se on kimpussa, yrittää koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, silmille vissiin. Kummallinen eläin, selvästi toisille kukoille hävinnyt ja sitten yrittää vielä isompaa. Jonain kauniina päivänä se koituu sen turmioksi. Jonain päivänä kepakko heilahtaa, mutta ei vielä.
Sitten ei viidestä kukosta ole enää jäljellä kuin kaksi. Kaksi olen antanut pois lahjaksi. Mooses-kukon minä myin, mutta kun ei tultu hakemaan, elelee se yhä ihmekanan kanssa omassa häkissään. Ihmekana muni joka päivä munan, vaikka pakkasta oli toistakymmentä astetta. Siitä sen nimi.
Nyt se pitää taukoa. Pitäköön, kun Mooseskin loukkasi jalkansa. Jäi raukka kiinni orteen roikolleen. Ei tiedä tuleeko koskaan kuntoon, mutta ei viitsi enää kepakkoakaan antaa.
Tallia meillä sanotaan talliksi, koska siellä on joskus ollut hevonen. Meidän tallissa on seitsemän kirjavaa vuorikanaa ja niille kukot.
Eilen käveltiin Iiron kanssa hakemaan posti ja juoksutettiin samalla Viksua. Kävellessä ajattelin, että nyt jo neljättä vuotta samaa tietä kävelen, ja hyvä on kävellä.
Ajattelin vielä, että vaikka eläimistä ei paljon tulekaan, tästä minä elämiseni rakennan.
Jostain oli eilen jäiselle rapulle lentänyt pieni kiiltokuvaenkeli.
"On rasittavaa yrittää olla oma itsensä."
Jörn Donner, Itsenäisyyspäivä
5.3.1983
Eilen Iiro pomppi tyynyjen päällä. Ja kun hän sitten kierähti selälleen lattialle ja alkoi potkia, hän sanoi: "Nosturin moottori ei käy, valot vaan vilkkuu."
8.3.1983
Olin eilen Lyytin runoillassa.
Eeva Liisa Manner edustaa subjektiivista idealismia, jossa näkyy ainakin Platonin vaikutus.
Runojen ymmärtäminen tapahtuu oivaltamisen tasolla. En ole vielä opinnoissani niin pitkällä, että käsittäisin hänen ajatustensa kulun loppuun asti. Mutta sen olen ymmärtänyt, että hänen runoissaan on paljon pohtimisen arvoista.
Ymmärtäminen voi olla vaikeaa myös siksi, että lähtökohtani on ollut materialistinen ja marxilainen.
Mutta vanhemmiten kulmat ovat muutenkin pyöristyneet. On alkanut tajuta, että voi olla niin, mutta voi olla toisinkin.
Aikoinaan omat filosofian opintoni meinasivat loppua siihen, että pidin typeränä kysymystä, onko maailma olemassa vai ei ja miten.
Yksinäisyys ei ole tila. Se on tunne: kaipaus.
Yön musta syli odottaa.
En suostu sille.
Haluan jäädä valoon.
Pelkään maailman katoavan.
Pelkään kadottavani maailman.
18.3.1983
Joku saattaa tykätä sitkeistä pihveistä ja palaneista pullista.
Nainen on se joka on aina paikalla tai päinvastoin.
20.3.1983 sunnuntai
Käytiin lentoasemalla syömässä. On lämmintä ja aurinkoista. Eilen Kari tappoi kaninpoikaset. Hui.
Pirpana ei ole vieläkään poikinut.
22.3.1983
Eilen metsän takaa nousivat tummat pilvet ja Iiro huusi rappusilla: "Katso isi! Ilma saastuu!"
23.3.1983
Iski flunssa.
Iiro sanoi: " Minä menen tänne kissan portin taakse, ettei sotilas tule ja hakkaa minua poikki." Ja piiloutui lämpöpatterin taakse.
28.3.1983 maanantai
On satanut lunta ja ollut harmaata. Tänään luvattiin vähän kauniimpaa ja lämpimämpää ja jo on aikakin.
Vitsikästäkin on; rahat on ihan loppu. Kahteen viikkoon ei ole tiedossa pennin persettä. Itkettää.
30.3.1983 keskiviikko
Vietiin Bluupertti remonttiin. On niin ankeaa ja harmaata. Luntakin sataa aina vain. Mahtaako kevät tullakaan. Iiro nukkuu. Minuakin nukuttaa, mutta ei saa nukutuksi.
Huhtikuu 1983
1.4.1983
Pitkäperjantaina Pirpana synnytti kaksi karitsaa. Toista se hylki alusta asti, mutta ei antanut toisellekaan ruokaa. Niin että meillä on nyt kaksi tuttipullokaritsaa. Sillä lailla.
Mielettömyyksiä
Sähköpotkukelkka
Sähkökampa
Videopää
Muoviaurinko
Puhallettava kuu
Harri Holkerin näköispatsas
Kertakäyttöraha
Nollaraamattu
Elektroninen silmänpalvoja
Viinapyssy
Musta nappi, jota painamalla ei tapahdu yhtään mitään
Kretuliini attaseasalkku
Kertakäyttöinen ydinvoimala
Muovitunteet
Monitoimiarkku
Kesäkarvalakki
Nyloninen munanlämmittäjä
Pesusaapas
Marsipaaninenä
Automaattinen kissa
Empaattinen nappi
Muovimuistelmat
Videoilta
Kertaelämä
Konekohtaamo
Epäsyntyminen
Synnytyslaitos
Kehohautaamo
Kansanpieru
Hevoslehmä
Äärihiljainen
Hajanauru
Hajapieru
Vennamonkusema
Jouluhallitus
Juhannusmaa
Epäkelvollinen kelpoministeri
Uppo-laki
Kertopieru
Tekotauko
Keskihumala
Tekoporno
Kestopornohyödyke
Emävirkamies
Emäpilleri
Esikoisanoppi
Kestodemari
Jätkällä päässä pastelli-karpo
Massapaisti
Massakyljys
Massakylki
Mollihousut
Minikiho
Turbosuu
Videosilmät
Videopää
Värisilmät
Demarikiharat
Kurkokaula
Puhallettava vartalo
Marrasmonot
Erikoistuntomerkki: samanlainen
Arvoisat vastaukset minulle.
Hei,
Kirjoittakaa minulle ja meille vaikka jostain teidän Pela Milonasta, me olemme kyllä kiinnostuneita.
4.4.1983
On ollut harmaata koko päivän, lämmintäkin on ollut, satanut vettä ja lumet häipyneet vauhdilla. Mustarastaan näin aamulla. Kari on jo päiviä sitten nähnyt töyhtöhyypän ja joitakin päiviä sitten peipposen.
Tänään mennään Hellelle.
7.4.1983
SARVIPUSKIAINEN.
"Mää olen sarvipuskiainen", sanoi Iiro ja puski minua.
Mille Viksu nauroi?
Samaan aikaan, kun tasavallassa näkyvästi keskustellaan, käy rinnan toinen keskustelu. Mille Musti nauraa. Leikola, Anhava, Peltonen.
Voi olla, että viimeksi ei naura kukaan.
24.4.1983
On ollut lämmintä jo monta päivää. Taivaanvuohi, kurjet sekä lehtokurppa ovat maisemissa. Eilen käytiin Korkeasaaressa. Aamulla nähtiin Vaskijärvellä viisi joutsenta. Eilen lähtivät jäät. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat pihassa.
Tie on melkein poikki ponnisteluista huolimatta.
Tänään Iiro lauloi rapuilla omatekoista laulua:
"Minun kultani vihainen.
Anja tulee huomenna."
