Paha tulee luvatta,
ei kysy mieltä tullessaan.
Särkee ikkunat ja paiskoo
ovet saranoiltaan.
Se kiskoo kaiken juuriltaan, nostaa vuoret taivaisiin
syöksee vedet kanjoniin.
Tulisin silmin polttaa ja kaataa kaiken vihoissaan.
Tuho on sen toinen nimi.
Mutta vaikka malja särkyy,
sen sisältö säilyy ikuisesti, äärettömästi, ajattomasti ja tahtomattomasti.
Paha on kuolema.
Se kun tulee viimeiseksi.
Ennen sitä on elettävä.
☆ Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti